Huipputyyppi Elina Nurminen

Hyvän rullailua on mahtava seurata

En oo ikinä uskonut siihen, mitä muut sanoo. Esimerkiks tää lama tai taantuma... Mulla on ollut tapana luoda omat ongelmani itse eikä toistaa toisten keksimiä. Tääkin Kammarin ympärivuotinen aukiolo: Mä vaan sitkeesti pidin kesällä auki, vaikka aluks oli hiljaista. En aatellut, onko kannattavaa vai ei, eihän ne ihmiset pääse tosta ovesta, jos se on kiinni. Nyt meillä käy aika tasasesti ympäri vuoden väkee.
Omasta mielestä mun salaisuus on se, että oon kantapään kautta oppinut, että vaan hyvällä pystyy aina edistymään, oli sitten kysymys lastenkasvatuksesta tai yritysjohtamisesta. Kaikkihan on kiinni siitä, miten elämään suhtautuu. Se on valinta. Jos ottaa elämän hampaita yhteen purren, niin se alkaa syödä naista. Oon ihan varma, että henkinen maailma on kaiken pyörittävä ydin. Kun antaa hyvän kiertää, on mahtava katella, miten se rullaa ympärillä.
Mähän tulin tänne Helsingistä vuonna 1987 yhdeks sesongiksi töihin. Yritin sen jälkeen sopeutua takas etelään, mutta ei siitä mitään tullut. Mun rootsit oli täällä, vaikka ei oikeasti olekaan. Ostin tästä Olokselta pienen nakkarin -95. Lapset oli 2 vuotta ja toinen 8 kuukautta. Rahaa ei ollut yhtään eikä velkaakaan saanut, kun ei ollut mitä kiinnittää. Siitä sit lähettiin.
Kymmenen vuotta mä tein niin paljon hommia, et moni muu olis ollut kyykyssä. Jos yrityksen potkaisee tyhjästä ja markkinat pitää ite keksiä, niin kyllä se kymmenen vuotta vaatii, ennen kuin homma alkaa pyöriä. Vaikka nykyisin mä oon hyvä lorvimaankin. Nythän on sesonki meneillään ja teen pari kuukautta putkeen, mut muuten jos vain on varaa palkkoja maksaa, niin mielellään maksan. Kun eka työntekijä käveli muutama vuosi sitten tähän Kammarille, aattelin, että siinä tulee mun voimavara, ei menoerä.
Vanheneminen on ihan nastaa, voi keskittyä olennaiseen. On ollut vapauttavaa huomata, ettei tarvi olla kaikessa paras, ei tarvi kilpailla vaan voi ihastella, kun ihmiset on hyviä työssään. On hienoa kattella, kun joku alkaa kukoistaa. Mulla on ihana henkilökunta.
Oon ainoastaan paras hymyilemisessä ja kikattelemisessa. Vaikka ei se pelkkä kikatteleminen oo tähän mua tuonut. Kyllä sen tuotteen pitää olla hyvä, ja aina pitää miettiä eteenpäin. Haluan tarjota mutkatonta ruokaa, kodikkaasti. Ruoan pitää maistua, ja vatsan pitää tulla täyteen. Eikä ihmisiä saa kiusata millään kikkarointipokkuroinnilla, riittää, kun on ystävällinen ja pitää huolta.
Jokaisen työnantajan kannattaa jo itsekkäistä syistä pitää hyvää huolta työntekijöistä. Kyllä kai vuorovaikutus ja ihmislämpö on tärkein kaikille. Ettei ihminen oo mikään sapluuna. Tiijän, että mun työntekijät tykkää musta ja mä niistä. Jokainen on niin erilainen, niinku asiakkaatkin. Ei mua kiinnosta, mitä ihmiset on muualla, tänne voi tulla aina, oli päällä minkkiturkki tai likanen työhaalari. Koskaan ei ole yli- tai alipukeutunut.
On aika hienoo, kun on kanta-asiakkaita, jotka on ekaks nähnyt yksvuotiaana tai äidin mahassa, ja nyt ne tulee tänne ihan innoissaan tyttöystävän kanssa. Ja se on kans hauska, kun sunnuntaisin kirkon jälkeen tänne tulee iäkkäitä asiakkaita. Jos paikalliset ei olis ottanut tätä paikkaa omakseen, niin eihän tästä olis tullut mitään. En oo kyllä koskaan kokenut mitään ulkopuolisuuden tunnetta Muoniossa, täällä on mukava olla ja muksujen kasvaa.
Onhan siinä oma masokistinen tyydytyksensä, kun saa illan suht tyylikkäästi pulkkaan, vaikka voimat on ylitetty jo muutamaan kertaan. Ja kun ihmiset tulee uudestaan ja uudestaan. Se on kunnia. Silti mä yritän tehä kaikkeni, ettei mun ihanat lapseni lähde ravintola-alalle. Jonain päivänä myyn Kammarin, ja paan kaiken haisemaan. Pitäkää huolta toisistanne. Rakkaudella Elina.

Ravintola Kammari sijaitsee Oloksella ja on avoinna ympäri vuoden joka päivä kello 14–23.